-”Aivan oma vika, jos menee antamaan pankkitunnukset huijareille!”
-”Miten joku voi mennä noin selvään huijaukseen?!”
Tällaisia kommentteja kuulee usein, kun puhutaan huijauksista. Mutta onko huijatuksi tuleminen todella merkki tyhmyydestä?
Huijauksen jälkeen on ulkopuolisen helppo sanoa: ”Miten ihmeessä et tajunnut?”
Ja kun tiedämme kyseessä olleen huijauksen, kaikki merkit näyttävät ilmiselviltä.
Huijauksen uhri ei kuitenkaan tee päätöstä tietäen lopputulosta. Hän tekee päätöksen sen tiedon perusteella, joka hänellä on juuri siinä hetkessä.
Huijari on luonut tilanteen, jossa kaikki näyttää ja tuntuu uskottavalta. Hän käyttää hyväkseen kiirettä, pelkoa, auktoriteettia, luottamusta tai auttamisen halua. Huijaus onnistuu joskus juuri siksi, että huijari on onnistunut tekemään työnsä hyvin.
Huijaukseen lankeaminen ei tee ihmisestä tyhmää, vaan huijari onnistui hyödyntämään tavallisia inhimillisiä reaktioita. Siksi tärkeintä ei ole syyllistää uhria, vaan oppia tunnistamaan tilanteet, joissa myös me voisimme olla alttiita huijaukselle.
